Kävinpä tuossa lenkillä koirien kanssa. Takaisin tullessa, vähän ennen ulko-ovea käveli edellä eläkeläismummo. Sada veti hullun lailla mummoa kohti ja oli pieni työ saada pidettyä se aisoissa. Siinä kun ohittaessa oltiin sitten vierekkäin niin mummohan se äkkäsi koirat ja alkoi sitten jutella niille. No, menköön sitten haistamaan. Sada menikin, haisteli mummon kantaman muovikassin, että onko mahdollisesi ruokaa, haistoi sitten lopulta vähän kättä ja sen jälkeen paineli tienreunaan popsimaan ruohoa.
Miya sitä vastoin yllätti. Minun Miya, joka normaalisti väistää kaikkia vieraita, meni aivan suoraan rapsutettavaksi. Asettui siihen istumaan ja ummisti silmät autuaana. Jonkin verran siinä vaihdeltiin lauseita kunnes sitten mummolta tuli kommentti, että olenko harkinnut näitä terapiakoiriksi? Että täh? Sada, jonka kiinnostus pysyy yllä tasan niin kauan kun on edes jotain mahdollisuuksia saada pummittua ruokaa, ja Miya joka tosiaan väistää lähes kaikkien vieraiden kosketusta terapiakoirina? Melkein pisti naurattamaan. Yritin siinä selittää, että tuo ei ole Miyan normaalia käyttäytymistä ja ei siitä mihinkään terapiaan olisi. Ei se tosin mummoa vakuuttanut.
Kotiin kun pääsin niin pisti kuitenkin miettimään. En minä näistä mitään terapiakoiria tee, koska ei siihen riittäisi aika eikä kyllä mielenkiintokaan, mutta heräsi ajatus, joka on joskus aiemminkin vieraillut pääkopassa. Miya on suht herkkä koira. En tarkoita tällä, että se on arka, vaan se on herkkä ärsykkeille. Suurin ero Miyan ja Sadan välillä on niiden tunneskaala. Sada hillitsee tunteensa, peittää ne pokan alle. Miya puolestaan elää tunteet varsin voimakkaina. Se on mm. ylitöpäisen riemuissaan kotiintulosta, mutta se myös reagoi varsin voimakkaasti puolustaessaan esim. vahtimaansa luuta tai sian korvaa. Useampaankin kertaan saanut käydä repimässä Miyan irti Sadasta kun se on tulkannut Sadan aikeet hieman pieleen. Ei Miya reikiä tee, mutta raivohuutoa siitä kyllä lähtee senkin edestä.
Sen missä Miya häviää koirien lukemisessa se voittaa ihmisten kanssa. Sada suhtautuu kaikkiin suunnilleen samoin; käy nuuskimassa, antaa hieman väistäen rapsuttaa ja sitten on että "hohhoijaa". Miyalla sen sijaan on vähän laajempi skaala..
Yksi pentuihin liittyvistä ongelmista on se mihin paikkaan pennun uskaltaa myydä. Tässä rodussa on onneks valttina (vielä) sen melko tuntemattomuus. Ne pahimmat "hei päätettiin tänään että hankitaan koira" -tyypit tuskin eksyvät ensimmäisenä tämän rodun piiriin. Haluan lähtökohtaisesti uskoa siihen, että ihmiset ovat rehellisiä kun tulevat tapaamaan minua ja koiria, mutta ikinä ei voi olla varma. Useimmiten hyviä vaihtoehtoja on monia ja ongelmaksi muodustuu, että kuka saa ja kuka ei kun pentuja ei kuitenkaan riitä kaikille. Miyasta on tässä kohtaa apua. On erittäin mielenkiintoista seurata Miyan reaktiota ensitapaamisella (ja toki niillä sen jälkeenkin tulevilla). Useimmissa tapauksissa Miya on jonkin verran varautunut, käy haistelemassa tulijat, mutta vähän väistää jos yrittävät koskettaa. On myös näitä joissa joku on sangen epäilyttävä ja Miya saattaa puhista ja pitää suurempaa etäisyyttä. Sitten on kuitenkin myös niitä, missä Miya menee heti tekemään tuttavuutta ja suorastaan tyrkyttää itseään tykö. Ainakin toistaiseksi on Miyan reaktio käynyt yksiin niiden kanssa jotka luonnostaan osaavat toimia eläinten kanssa. Tällä ei puolestaan ole mitään yhteyttä siihen onko ollut aiempaa kokemusta koirista vai ei. Osasta vain eläimet tykkää heti alkuunsa, osan kanssa joutuu ensin vähän totuttelemaan.
En suinkaan väitä, että tekisin päätöksen pennun myymisestä pelkästään Miyan reaktion pohjalta. En jätä myymättä vain siksi, että Miya nyt päätti, että joku on epäilyttävä. Reaktio kun saattaa johtua siitäkin, että tämä kyseinen henkilö on epävarma miten pitäisi toimia ja Miya tietysti heti vaistoaa tämän ja tulkkaa sen omalla tavallaan. Kuitenkin jos pitää tehdä valinta kahden muuten täysin tasaveroisen vaihtoehdon välillä niin silloin tällä on osansa asiaan. Ja antaa se myös mukavan ja vakuuttavamman ensivaikutelman jos epäluuloinen piski pitää ventovierasta luotettavana. Saan siis olla kiitollinen, että kotoa löytyy tällainen ihmistutka.
