Pitihän sitä mennä katsomaan. Ensimmäinen muistikuva Sadasta, tuolloin vielä nimeltään Sade on se, kun penturiiviö pomppasi kohti naamaani kun istuin sohvalla ja nappasi peukalosta kiinni naskaleilla. Auts! Merkittyä omaisuutta meikäläinen siis heti alusta alkaen.
Sada on individualisti. Ei tule ikinä olemaan toista samanlaista eikä toista yhtä rakasta. Sada ei haasta riitaa, mutta ulkokuoren sisällä palaa tuli, joka aina välillä leimahtaa silmissä. Jos sitä kaltoin kohtelee, niin kyllä se näyttää mitä mieltä asiasta on. Sillä on oma huumorintaju ja on yksi fiksuimmista shiboista mitä olen nähnyt. Meidän tiet oli tarkoitettu kohtaavaksi. Jokainen olkoon asiasta mitä mieltä tahtoo, mutta itse uskon kohtaloon ja sen antamiin merkkeihin. Sadan rekisterinumerosta löytyy oman syntymäpäiväni päivämäärä...
Tuli tuossa jo mainittua, että Sada ei haasta riitaa. Kiltin luonteensa se on perinyt isältään, joka oli erittäin miellyttävä koira. Älyä ei koiralta puutu, mutta totta puhuen kaipaisin ehkä hiukkasen terävyyttä. Luonnetesteissä kun kävin, niin sieltä tuli yksinkertaisesti tuomioksi "tylsä koira." Eipä tuo kummosesti ketään puolusta. Niin vahvat ovat äidinvaistot, että Miyalle tuo pari kertaa louksutti leukojaan kun Miya muutaman päivän ikäisiä pentuja tuli katsomaan. Ei sen enempää. Toki helppo ja ihana koira pitää, mutta ei sitten ehkä kuitenkaan se kaikkein shibamaisin luonne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti