Koiran kuoppa: Ihmeelliset värit

Värit ja värigenettiikka ovat aina kiinnostanut minua eläimissä. Jo ennen koiran tuloa lueskelin netistä värigeenejä käsitteleviä juttuja esimerkkeineen. Kasvatuksessa on monta mielenkiintoista pointtia, mutta kyllä yksi mielenkiintoisimmista on värit ja miten ne peritytyvät ja muuttuvat iän myötä. Veikkaan, että tulen tästä aiheesta kirjoittamaan parin vuoden päästä täysin uudenlaisen tekstin. Viidessä vuodessa on jo tullut niin paljon lisätietoa, että ei voi käsittääkkään. Vai miltäs kuulostaa se, että Sadan tulessa minulla oli käsitys siitä, että on kahdenlaisia Ay-alleeleja. Toiset tuottavat puhtaan värin, toiset soopelin.. *pään pudistusta* (Ja se asianlaitahan ei tosiaankaan ole näin)

Sada kantaa mustaa. Tämä on fakta, koska sen emä on musta. Mutta niin kantaa Miyakin. Sen voi puolestaan päätellä siitä, että kakara oli niin pahuksen tumma pentuna, että olisi melkein käynyt seesamista. Nyt kun Miyalla on juuri ollut ensimmäiset pennut ja on nyt vihdoin kasvattanut uudet karvat, nousi mieleeni asia, jonka olin jo ehtinyt unohtaa.

Sadalla oli sinne parivuotiaaksi asti melko paljon mustia karvoja selässä ja niskassa. Huomattavasti vähemmän kylläkin kuin Miyalla, mutta silti. Sitten tuli ensimmäiset pennut. Karvat lähti ja kun kasvoivat takaisin, katsoin ihan ihmeissäni, kun mustia karvoja ei näkynyt lähes missään. Oli niitä muutama toki siellä täällä, mutta etsimällä sai etsiä. No, koska olen aina pitänyt enemmän puhtaasta punaisesta, niin olin tästä vain hyvilläni. Osa mustista karvoista kasvoi myöhemmin takaisin, mutta ei koskaan niin paljon kuin mitä oli ennen pentuja. Nykyisellään Sada on sellainen peruspunainen.

Sada vuodenikäisenä. Tummaa karvaa paljon selässä ja niskassa

Sada 5 v. Lähes kaikki mustat karvat kadonneet

Tämä värinmuutos tosiaan oli ehtinyt jo lähestulkoon täysin unohtua, sillä ehdin jo tottua Sadan uuteen, kauniimpaan väriin. Sitten Miya meni ja sai pentuja. Miya, minun tumma tyttöni, meni ja pudotti myös karvansa, kuten kaikki mammat tekevät. Kun ne karvat kasvoivat takaisin, katsoin, että koirassa on jotain outoa. Oudon vaalea. Ajattelin, että joo ei ole tainnut päälikarvat vielä kasvaa. No nyt tässä vaiheessa se on jo pakko myöntää, että ei ne kyllä sieltä enää kasvakaan. Ainakaan enää tänä kesänä. Niin vain vaaleni Miyakin. Ja tähän todella tarvittiin ne pennut. Aiemmissa karvanlähdöissä mustat tulivat aina takaisin. Eli tässä toivo elää, että Miyakin on vielä ihan nätti punainen, eikä mikään sekasikiöseesami, jollaiseksi olen sitä nimitellyt syntymästä asti.

Miya 2 v. Mustaa karvaa ja sänkipellon mudassa on kiva kieriä.

Miya 3. ekojen pentujen jälkeen. Mustaa karvaa hieman enemmän kuin Sadalla,
mutta silti huomattavasti vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Yksi asia, mitä olen harrastanut paljon. On muiden kasvattajien pentueiden värin kehityksen seuraaminen. Varsin monelta löytyy kuvia syntymästä luovutukseen nettisivuilla tai Facebookissa. Punainen shibanpentu on todella erivärinen syntyessään kuin mitä se aikuisena tulee näyttämään. Olen yrittänyt tehdä jonkinlaista kaaviota siitä, miten väri kehittyy. Tämä on se osa tätä tekstiä, mikä todennäköisesti tulee muuttumaan, sillä sitä tuppaa aina välillä törmäämään johonkin uuteen tapaukseen, mikä kaataa kaikki aiemmat päätelmät. Kuitenkin, olen tällä hetkellä havainnut seuraavaa:
Pentu kantaa joko valkoita, tai sitten ei. Käsitellään ensiksi nämä ei-kantajat. Peruspunainen shibanpentu on syntyessään melkolailla riistan värinen. Sillä on pää suht punainen, mutta kuono, korvat, jalat, vatsa ja häntä mustat. Selässä on yleensä säästä alaspäin tumma, melkein musta leveähkö siima.

Sitten on nämä mustaa kantavat pennut. Ne ovat selvästi tummempia kuin nämä peruspunaiset. Toki näitä on eriasteisia. Sitten on ne valkoista kantavat, niillä tuppaa olemaan kunnon urajirot jo syntymästään ja usein puuttuu myös selkäsiima. Tosin enpä mene vannomaan, että asia on aina näin. Olen mietiskellyt, että miten ilmenee jos pentu kantaa sekä valkoista että mustaa. Onko se silloin ihan peruspunaisen värinen syntyessään? Toistaiseksi ei ole omiin pentuihin tainnut siunaantua kuin yksi valkoista kantava. Tämäkin viimeisimpään pentueeseen, joten pennut eivät ole vielä tarpeeksi vanhoja, jotta uskaltaisin sanoa varmasti. Molemmat pennut olivat nimittäin peruspunaisen värisiä, mutta narttulla oli alusta asti melko vaalea naama ja se vaalenikin nopeasti, kun taas pojalla oli hyvikin tumma naama. Tähän menessä tyttö ainakin on pysynyt puhtaan punaisena ja viittaa vahvasti siihen, että se kantaisi valkoista. Ja ihan mahdollista tämän pitäisi ollakin, sillä pentujen isä kantaa todistetusti valkoista. Poika tuskin kantaa. Tosin viimeksi kun sen näin, oli sillä karvat melko lailla vaihtuneet ja ihan nätti punainen sekin oli, ei mustia karvoja selässä. Sitä vastoin edellinen pentue, saman uroksen pennut Sadalla, näillä kaikilla on tummaa karvaa selässä ja niistä kaksi oli hyvin tummia syntyessään, kolmas vaaleampi, mutta kuitenkin peruspunainen. Näistä tummemmista toinen muistutti kovasti Miyaa, toinen puolestaan vaaleni ihan kuin kantaisi valkoista. Kaikki kuitenkin kasvattivat mustia karvoja vaihdettuaan pentukarvan.

Mene ja tiedä. Kuten näkyy niin teoriani on kaikkea muuta kuin aukoton. Tämän parempaa en ole kuitenkaan tähän mennessä saanut aikaiseksi, joten katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Pitää tutkia lisää. Alla vielä kuvia pentueiden eri värivaiheista.

Yllä Miya ja Jedi, Miya selvästi tummempi, alla puolestaan Miya ja Jedi kolmen ja kahdeksan viikon ikäisinä. Miya vaaleni pikkuhiljaa lähes samanväriseksi kuin Jedi, mutta kasvatti sitten mustat karvat takaisin pentukarvan vaihdon myötä.